Saliurheilua ja juoksentelua,

Otsikon mukaan piti mennä, Mutta tjaa-a, mitähän kaikkea sitä onkaan tullut puuhasteltua sitten viime päivityksen? Siitähän nyt on jo kolme kuukautta vierähtänyt. Saliurheilu on vähän ollut niis sun näin, puntti tuntuu vaan niin tylsältä ettei sitä meinaa jaksaa. Tarkoitus nyt kuitenkin on punttitreeniä tehdä ja ehkäpä se siitä iloksi muuttuu - tähän mennessä ei kyllä ole sen saralla viime blogikirjoitusta kummempaa ole tapahtunut.

Juoksentelua sitä vastoin on ajankohtaan nähden tullut mukavastikin. Ainakin Vantaan maraton tuli juostua, siitä on listattava jotain fiiliksiä. Valmistautuminen sujui mielestäni kohtuu hyvin. Vähän h-hetken lähestyessä tuntui juokseminen jo tylsältä ja viime vuoden loukkaantumispeikkokin varmaan alitajunnassa jyskytti sen verran, että kilsat ja tehotkin tippuivat hyvin aikaisessa vaiheessa.  Viikkoa ennen varsinaista koitosta kävin vähän herättelemässä kehoa Ojakkalassa järjestetyssä Visahölkässä. Askel tuntui siellä varsin kevyeltä ja kovaahan toi tuli omasta mielestä mentyä. Tuommoisia vajaita matkojahan on tosi kiva paiskoa menemään ihan tosissaankin. Taidanpa ensi vuonna ottaa ohjelmaan useammankin n. 10 km maantiejuoksun.

Tankkaaminenkin maraan meni alta lipan. Viikon ajan koetin vähän laittaa lautaselle enemmän hiilarimättöä lihan ja muun proteiinipitoisen sijaan. En nauttinut mitään tankkausjuomia. Päivä ennen maratonia minut vielä houkuteltiin Otalampi-Nummela-Otalampi maastoajelulle ja sen jälkeen saunomaan. Lenkkiseura oli kuitenkin sen kaltaista, etten uskonut kyllä fyysisen rasituksen nousevan liian kovaksi, joten uskalsin lähteä mukaan. Saunassakin maltoin pysyä kohtuullisen vähäisessä määrässä juomaa, joka tosin olisi sisältänyt myös paljon hiilihydraattiakin.

Maratonaamu 9.10. koitti suhteellisen kylmänä. Taisi olla jopa hiukan pakkastakin. Varusteiksi juoksuun valitsin kuitenkin lyhyet juoksutrikoot ja pitkähihaisen teknisen paidan. Aamupalaksi nautin paljon leipää, puuroa ja hedelmiä.   Tuloksena tuhti, jopa hiukan ylennauttinut olo ja jalat tuntui sopivan levänneiltä. Kenkiä vielä punnitsin mielessä. Olisi tehnyt mieli juosta kevyillä Adidas Adioksilla, mutta vielä ei ollut varmuutta kestääkö koivet yli 20 km taivaltamista täysin ilman vaimennusta. Päädyin valinnassa vaimennettuun peruslenkkitossuuni – kuitenkin niillä pystyn menemään ihan vauhdikkaastikin.

Vantaan mara juostaan neljässä kiekassa ja se tuntui lähtökohtaisesti tylsältä. Onneksi oli hyvää seuraa tiedossa ja löytyi Heltrin kavereitakin harhailemasta Tikkurilan urheilukeskuksesta, ja vielä samoilla vauhdeilla oltiin lähdössä taivaltamaan. Ilmoittauduimme myös firman (Ramboll) porukoiden kanssa joukkuekisaan, jossa kolmen parhaan ajat lasketaan yhteen ja sen mukaan sijoitetaan paremmuus järjestykseen.  Alkuverrat vedin hyvin minimaalisena. Sen verran lämpöä päälle, että sai pohkeiden ja reisien liikelaajuudet varmistettua kevyellä venytyksellä, sitten vain paukkua odottamaan aika lähelle kärkeä. Lähtö sujui kommelluksitta – hiukan joutui ihan alkuun pujottelemaan, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen oma ura löytyi ja tasainen vauhti hiukan alle 5 min/km sai alkaa. Sitä pystyttiin pitämään kaverin kanssa yllä todella hyvin ensimmäinen kierros. Toisella kierroksella huomaamattomasti vauhti karkasi muutamaksi kilsaksi turhankin kovaksi ja kaveri jäi pitäessä oikeaa tahtia yllä. Viitisen kilsaa rako piti, mutta sen jälkeen tasaisen tappavaa kyytiä pitänyt tuli taas takaa ohi. Sitä kyytiä sitten pidettiin yllä aina kolmannen kierroksen loppuun asti. Maalin kohdalla olleelta juomapaikalta en enää päässyt samaan juoksutahtiin kiinni ollenkaan noin 40 sekunttia kilometriä kohden tipahti vauhti ja vasta pari kilometriä ennen maalia sain kirittyä taas hiukan tiukempaan tahtiin. Maaliin päästiin ja vielä täysin tavoitteen mukaan.

Ongelmia oli matkalla lähinnä vatsakramppien muodossa ja tietysti tuon lopun kangistuminen lienee ehkä seuraamusta energian imeytymättömyydestä. Kuitenkin suurimman osan matkaa kaikki meni ihan hienosti, vatsan kramppailut sai kuriin vettä ja suolakurkkuja nauttimalla ja kyllä lähestulkoon sain nautittua laskennollisesti riittävän määrän hiilareita matkalla.

Jalat olivat muutaman päivän suhteellisen jumissa maran jäljiltä. Hiukan vasemman jalkaterän päällä tuntui kipuilua, mutta sen kummempaa kremppaa ei tullut. 31.10. juoksin vielä 10 km maastojuoksun nuoruuden ”lenkkimaastoissa” Hiidenhölkässä. On muuten todellakin raskasta maastoa harjua vuoroin toiselta puolelta ja toiselta puolelta ylös alas ja kyllä se vaan loppuajassa näkyy – suosittelen!

Loka-marraskuu on muutoin mennyt oikeastaan fiiliksellä – ei mitään harjoitusohjelmaa. Pikkuhiljaa olen marraskuun loppua kohden pyrkinyt nostamaan määrää, mutta tehot pääosin alhaalla. Joitain pieniä vk-treenejäkin olen tehnyt ihan vaan mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Uintia on kertynyt joka viikko yksi tai kaksi kertaa ja juoksemassa olen käynyt kutakuinkin samaa tahtia. Muutama parin kolmen tunnin maastofillarilenkki on kanssa tullut tehtyä per kuukausi.

Josko tässä joulukuussa saisi taas ihan oikeasti urheiltua. Maantiefillarini sain juuri viriteltyä traineriin ja muutaman session siinä jo musiikin pauhatessa ja elokuvan parissa jo vietinkin. Saa kuulemma käyttää kuulokkeita – sen verran oli kova mekkala yläkerran rakenteiden kantaessa trainerin äänet, ja kovaa soitettu musiikki huonoista tietokonekaiuttimista päälle…  Sählyä on tarjolla kotikylällä viikonloppuisin ja sulisseuraakin löytyy, joten vk-treenit taitaa olla siinä. Ulkona juostaan ja lumien tullessa hiihdellään vapaata. Maastofillarilla pääsee vielä ihan poluillakin menemään ja lumien tullessa siirrytään sora- ja metsäautoteille. Tuon rungon ympärille ripustetaan vielä ne puntti- ja lihaskuntoharjoittelut, niin siitä täytyy varmaan väsätä treenikalenteriakin, tullee sitten paremmin tehtyä.

salitreeniä ja juoksentelua

sitä näin syksyn kolkutellessa ovelle. Juokseminen on kyllä niin paljon mukavampaa, kun lämmöt on siedettävissä rajoissa sekä kehossa, että ympäristössä. Aamulenkeillä on ollut jopa tarvetta pitkille trikoille – aivan mahtavaa! Aamulenkit muuten vaatinee vielä hiukan totuttelua – parin viikon aikana on muutamana aamuna sänky vetänyt vielä pitemmän korren. Mutta, kyllä niistä aivan mahtava fiilis tulee ja kait se lähteminen on ollut joka kerta helpompaa. Huomennakin kello soi 5:45 ja polku odottaa J

Juoksu kulkee hyvin ja lihasjännityksien lisäksi ei ole ollut mitään kummempaa kremppaa. Viime vuonna näillä main almanakassa oli kanssa juoksua paljonkin, mutta niin se vaan alaselän ja oikean reiden jumittanut jännetulehdus lopetti juoksemisen syys-marraskuun ajaksi.  Toivottavasti vastaavanlaisilta vastoinkäymisiltä tänä vuonna vältytään ja Vantaa Maratonille pääsee tekemään uutta ennätystä.

Viime viikon lauantaina tuli juostua Otalammen puolimaraton ja suoraan korkeimmalle pallille. Reitti oli kumpuilevaa Vihtiläistä maantietä. Lenkeillä ei ole samaiset mäet edes puuskuttaneet, mutta kyllä tällä kertaa reitin lopussa olleet mäet vaan vei mehuja kovastikin. Aika 1:34:12 on oma ennätys, mutta veikkaisin, että jollain muulla reitillä olisin saanut jokusen minuutin vielä pois.

Fillarointi on ollut aika paljon jäissä. Yksi pitkä maastolenkki tuli vedettyä Haltiala-Paloheinä ympäristössä. Kivaa polkua, nopeasti ajettavaa pitkospuuta, alamäkeä, ylämäkeä – siis kaiken kaikkiaan aivan loistavaa maastoilua. Näitä varmaankin lisää näin syksyllä, kun on mahdollisuuksia – talvella ei kuitenkaan pääse ihan joka polulle ajamaan. TDH:n jätän väliin, vaikka se onkin hieno tapahtuma, mutta nyt vaan tuntui siltä ettei kannata riskeerata.

Punttisalitreenikaudenkin päätin aloittaa. Alkuun ihan pientä totuttelua jopa yksi kerta ja toisella kertaa siirryin jo kestovoimasarjoihin… Kuullostellaanpa mitä keho tuumaa. Spinning ja mahdollisesti myös bodypump tullee kuulumaan ohjelmaan koko syksy-talvikauden.

Avovesiuimakausi on aikalailla tältä kaudelta ohi. Ehkä käyn vielä ensi viikolla kerran. Syyskuun alusta pääsee Pirkkolaan Heltrin uintitreeneihin ja HyPyn uinnit Rajamäen hallillakin alkaa. Tämä on kyllä todella tervetullutta. Vaikka viime kesään nähden uinti on edennyt aimoharppauksen, niin siltikin kaipaan vielä huomattavasti tekniikkaopastusta.  Pikainen analyysi Joroisen tuloksien perusteella kertoo karua kieltä. Kaikkien osallistujien (581) joukossa olin 216. uimari, 130. pyöräilijä ja 169. juoksija. Suhde on kyllä oikein – eli kannattaahan sen pyöräilyn olla vahvin, kun siihen kuluu eniten aikaa. Juoksua ja pyöräilyä pystyn aika hyvin itseksenikin parantelemaan, mutta uinnissa tekniikassa lienee hirveästi vielä tehtävää.

Tulevana lauantaina 3.9. olisi mahdollisesti vielä yksi sprinttimatkan tykitys tiedossa. HyPyn triathlon team järjestää Sääksessä koko perheen tapahtuman, jossa myös perheen nuoriso pääsee ensi kertaa ”kisaamaan”. Lisäksi on tiedossa potkulautailua, makkaranpaistoa ja kahvittelua hyvässä seurassa. Kaikki kynnelle kykenevät matkalle mukaan, jos uinti tuntuu hurjalta, niin sen voi jättää myös väliin ja tehdä kisan duathlonina. Lisää infoa http://www.hypy.fi/  

Ja viikkojen statistiikkaa:

vko33 (7,5H)

MA – aamulenkki 30 min (5 km) ja avovesiuinti 1h (1,8 km)
TI – maastofilo 1h 30 min (15 km) + juoksu 20 min (4,2 km)
KE – juoksu PK 1h 15min (12 km)
TO – Golf / lepo
PE – juoksu 10 min. lämm. + 48 min. TV kova (10,5km) + jäähd. 10 min. (yht. 12 km)
LA – lepo
SU – juoksu 5 min. lämm. + TV reipas + jäähd. 10 min. = yht 1h 50 min. (21,5 km)

vko34 (8,5H)

MA – aamulenkki 30 min (5 km)
TI – vetotreeni 2 km lämmöt + 12 x 400m 10km kisavauhti/200m palautus + 2km jäähdyttelyt. = yht. 1H 5 min (15 km)
KE – aamulenkki 30 min. (5 km)
TO – punttisali, totuttelua 1H
PE – kevyt palauttava fillari 2H (22 km, Otalampi ½ maran merkkaus)
LA – lämmittelyt 3 km + Otalampi puolimaraton 1:34:12
SU – punttisali, kestovoima 1H + spinning 1H

palauttava viikko

Tämän viikon piti huipentua Heltrin rykäsyyn - eli puolileikkimieliseen seurasprinttiin Kuusijärvellä (uintia 750m, fillarilla 20km ja juosten 5km).

Startti tapahtui aamulla n. klo 9:00 ja uintiosuus meni tällä kertaa aivan hienosti. Alusta alkaen täysin häiritsemätöntä uintia omaan tahtiin. Ehkä matkaa tuli hiukan extraa, kun otin ulkolaidasta alussa aivan oman polun, mutta tämän tein täysin tietoisesti. Hiukan alle 13 minuuttia otti tuo uinti, joka oli minulle suuri positiivinen yllätys (ajatuksissa oli joku 15 minuutin alitus).

Fillari vaihtoon tuhrasin n. 2 minuuttia, joka nyt ei ole mikään huippunopea vaihto, mutta putsailin jalat kunnolla hiekasta, kun on muutamalla edellisellä kerralla tullut juoksussa rakkoja hiekan jyvien myötä. Fillariosuuden alussa ei ollut samanlaista hurmosta kuin muissa tämän vuoden karkeloissa. Vauhti oli varmaan ihan samaa luokkaa, mutta ohiteltavia ei juurikaan ollut. Yksi kaveri meni ennen Nikinmäen käännöstä ohi, mutta vauhti oli samaa luokkaa kuin minulla joten päätin roikkua sitten 8-10 metrin päässä. Aika pian Nikinmäen risteyksen jälkeen kisa vaan olikin sitten ohi... rengasrikko tällä kertaa. Ekan kerran triurani aikana pitemmällä kuin kilometrin päässä kotoa. Eikä ollut pakattu vararengasta, pumppua, rengasrautoja ja eikä edes adapteria, jonka tarvitsee saadakseen tuohon aerokiekkoon ilmaa. Ei siis auttanut edes muutaman kanssakilpailijan avuntarjoukset - talutushommiksi meni ja sitähän sitten riitti kolmeksi vartiksi. Ei ole lyhyt matka fillarikengillä lömpsötellä tuota matkaa. Oppina tästä minulle riittävän arsenaalin kanto aina fillarilla liikuttaessa ettei vaan tarvitse tuommoisia matkoja enää talutella. Taluttelun jälkeen kävin Kuusiksessa uimassa 1500 m muutanan kisassa toimitsijana toimineen kanssa. Mukavaa uintipeesausharjoittelua ja vauhtiakin ihan sopivasti.

Muutoin on mennyt palautteleva viikko mukavasti. Tiistaina tikkasin lyhyehkön 8km juoksulenkin hiukan vauhdin kanssa leikitellen.  Keskiviikkona kävin hieronnassa ja kyllähän sieltä löytyi todella 'ihania' jumeja sisäpohkeista ja ulkoreisistä. Tämän jälkeen kävin illalla rennolla uinnilla. Lopussa mopo vähän karkasi ja rupesin hakemaan tehoja uintiin. Tässä tohinassa karautin lumpeikkoon ja säikähdin aivan jumalattomasti sillä seurauksella että oikea jalka kramppasi. Ei muuten ole ollenkaan mukavaa. Enkä tiedä millaisen shokin olisin saanut, jollei a) märkäpuku olisi ollut päällä kelluttamassa ja b) ranta ei olisi ollut hyvinkin lähellä. Eli el naturel uinneissa tiedän vastedeskin uivani hyvinkin rannan tuntumassa, jollei ole jotain pelastuskalustoa saatavilla. Oikean jalan sisäpohje on vieläkin hiukan kosketusarka, mutta kuitenkin 'terveellä' tavalla. Lauantaina olikin tuo rykäsy. Ja tänään pihan laiton ohessa reilu 11km lenkki HCM:lle valmistautuvan kaverin kanssa.

Koostettuna siis:
MA - lepo
TI - 8km vauhtileikittelyä, 0:40
KE - uinti n. 2,1 km, 0:42
TO - lepo
PE - juoksu 30 min ja uinti 1,5 km 0:40
LA - rykäsyn uinti, 0:13 + fillari, 0:11 ja uinti 1,5 km n. 0:40
SU - juoksu 11,1 km, 0:54
YHT. 6:02 H

Ensi viikolla pitäisi hiukan keskittyä enemmän juoksuun. Olenkin Juoksufoorumilta katsellut itselleni ohjelmantynkää Vantaan Maratonia silmälläpitäen. Viikko kuutosestahan tuo pitää nyt aloittaa ja taidan kyllä hiukan korvata juoksuja fillarilla ja uiden. En usko, että jalkaparat kestää tuommoisia juoksumääriä. TDH on vielä kysymysmerkki osallistumiseni osalta. Viime vuonna taisi olla sen verran rasittava reissu, ettei se ainakaan tuon maratonin kannalta ole parasta mahdollista treeniä. Lisäksi todennäköisyys loukkaantumiselle on siellä tunnetusti suuri, kun yli tuhat ajajaa joista moni ei paljoakaan ajanut ryhmässä (minä mahdollisesti mukaanlukien) lähtee hampaat irvessä vääntämään.

Omatoimi Ironman

Ei pitänyt vielä täysmatkaa tällä kaudella – ei. Mutta Tampereen pitkän matkan kisojen väistyessä arkielämän kiireiden edessä tuntui jäävän tyhjä aukko kisakaudelle, jonka tulisi vielä jatkua aina Vantaan Maratonille asti.  En saanut aikaisesi myöskään lähtöä Aulangon olympia- tai puolikkaan matkan kisoihin, joten HYPYn seurakaverin kanssa heitetty legenda treeninä heitettävästä omatoimisesta täyden matkasta jäi kytemään mieleen syttyäkseen juoksulenkin ideana täysiin liekkeihin.

Edellisenä viikonloppuna ja alkuviikosta golfkierroksen sekä talon- ja pihanrakentamisen ohessa yritin keräillä porukkaa kasaan. Parhaillaan näytti, että täyttä matkaa lähtee tekemään kolme kajahtunutta ja osalle matkaa saadaan lenkkiseuraa vähän sieltä sun täältä. Lopulta meitä oli kaksi lähtemässä keskiviikkona 3.8. reissuun. Lisäksi yksi seurakaveri lupasi huoltaa meitä juoksumatkalla, pitää varustevahtia uinnin aikana ja mahdollisesti kirittää osan matkaa pyöräilystä. Uintiin saimme yhden seurakaverin ja juoksuun kaksi tsemppaamaan.

Uimaan startattiin klo 9:00 Sääksjärven uimarannalta. Järvi oli lähes täysin tyyni ja rantakin aika autio. En ollut raaskinut laitaa piilareita päähän ja navigointi oli sen myötä aikamoista arpomista. Osaksi navigoinnin ollessa hankalaa ja osaksi vaan ollessani hitaampi uimari jäin hiukan kavereista. En nyt kuitenkaan kovin montaa minuuttia. Uintiajakseni olen arvioinut 1h 25min ja matka oli tosiaan se täyden matkan 3,8 km. Uinnissa ei nyt oikeastaan ollut mitään suurempia tuntemuksia. Vasen olkapää tuntui vähän väsyvän, mutta ei sitäkään mitenkään sattunut. Eniten harmitti kun en viitsinyt niitä piilareita laittaa – ensi kerralla kertakäyttöiset päähän ja joko uinnin tai fillaroinnin jälkeen vaihto rilleihin, kun minun silmät ei oikein tykkää tuommoisista yli 10 tuntia kestävistä piilarisessioista.

Fillariosuus lähti käyntiin hyvin. Pyörä tuntui kulkevan mukavasti, eivätkä sykkeetkään tuntuneet mitenkään mahdottomilta. PK-alueella olin päättänyt pyöräilyssäkin mennä suurimman osan matkaa. Tämä toteutukin ihan hyvin, mitä nyt vähän pahimmissa ylämäissä pukkasi vähän korkeampiakin sykelukemia. Mäkiä riitti ainakin alkuosuudella. Sääksjärvi-Vihtijärvi-Haimoo-Vihti kk on pikkunyppylää täynnä, mutta juuri sen vaihtelevuuden takia aivan mahtava reitti. Vihti-kk-Nummela oli tasaisempaa Porintietä ja Hanko-Hyvinkää baanaa. Nummelassa tuli sitten rengasrikko josta selvittiin puolen tunnin kävelyn ja ähräämisen yhdistelmällä sekä probiken avustuksella. Ajan puutteen vuoksi Jury päätyi lyhentämään matkaamme tuon puolen tunnin verran, joten Nummela-Otalampi-Rajamäki pätkän jälkeen mittareidemme näyttäessä hiukan reilu 90km tarvitsimme vielä n. 75 km. Se ajeltiin Rajamäki-Karhunkorpi-Nukari-Rajamäki lenkillä, joka kierrettiin kolmeen kertaan. Pätkä on huomattavasti tasaisempaa kuin alun 90 km, mutta tuuli tuntui olevan jatkuvasti vastainen sekä suhteellisen kova. Ajo-osuuksien keskinopeudeksi mittarit näyttivät ja tarkastuslaskennankin mukaan tuli 31,6 km/h. Viimeisellä lenkillä ylämäissä ja kovilla tuuliosuuksilla rupesi kyllä reisissä jo tuntumaan meno. Eittämättä mielessä kyllä kävi, että kuinkas se maratonin juoksu mahtaa sujua. Fillariosuuden ajamiseen käytetty aika + 30min renkaanvaihto = 5h 45min (matkaa siis 165 km + Juryn arvio 30min ajomatkasta 15 km) ja lisäksi pidettiin tankkaus yms. taukoja n. 40min

Juoksuun lähtö oli yllättävän helppoa. Ei mitään puolimatkasta tuttuja ensimmäisen 5 km vaivaavia pohkeiden kramppailua tms. kipuilua. Ilmeisesti fillariosuudella oli onnistuttu pitämään suola-, neste- ja energiatasot balanssissa. Kaitpa tuolla sykkeiden pysymisellä alhaalla vauhdin ollessa rauhallisempaa on suuri merkitys. Jostain olin myös lukenut, että mitä pidempi matka sen rauhallisempi kadenssi, joten pyrin pyörittelemään tasaisella n. 84-88 lukemia ja alamäissä jotain 90-95. Ylämäissä en keskittynyt muuhun kuin mahdollisimman kevyeen pyörittämiseen – lopussa kyllä oli jo mäkiä joihin tuli vähän runtattuakin kun ei enää pyörittämällä päässyt ylös.

Juoksun ensimmäiset 25 km mentiin 4:40-5:30 min/km vauhdeilla – keskimäärin näytti n. 5:15 min/km vauhtia.  Sen jälkeen jaloissa alkoi tuntua matkan pituus. Ei nyt välttämättä mitään energian vajetta , mutta pientä kipuilua siellä sun täällä – pääosin vasemmassa polvessa ja etureisissä. Lihassolujen mikrovaurioita tms… - eikä niillä varmaan niin suurta vaikutusta vauhtiin ollut. Luultavasti vauhti oli loppuun asti jotain 5:30-5:45 min/km. Kierroksen vaihtuessa n. 30 km kohdalla mietin, että jos tälle kierrokselle lähden niin loppuun asti mennään (kierrettiin reilu 5 km reittiä). Koko muun matkan mukana ollut kaveri oli tippunut kyydistä reisikramppiien myötä n. 25km kohdalla. Jutusteluseuraa maastopyörällä vierellä ajaen tarjosi myös koko juoksumatkalle huoltoon lupautunut seurakaveri, joka seuran lisäksi tarjosi myös banaania, sipsejä, suolakurkkua ja juomaa. Aivan loistavaa palvelua, kunpa ihan oikeisiinkin kisoihin saisi juoksukaverin. Viimeiselle kierrokselle matkaan lähti mukaan muutama seurakaveri kevyelle lyhyelle iltalenkille.

Kaiken kaikkiaan treenistä jäi loistava maku suuhun. Tiedän nyt pystyväni tuohon täyden matkan taittamiseen ja uskaltanen ensi vuonna ilmoittautua joko Kalmariin tai Köpikseen. Todennäköisemmin Kalmariin, koska siihen on parempi yhdistää lasten lomakausi. Tavoitteeksi tulen asettamaan jonkun muun kuin maaliin pääsyn – sehän nyt on jo periaatteessa ja tulkintatavasta riippuen myös käytännössä suoritettu.

En nyt ihan suoralta kädeltä kuitenkaan välttämättä suosittele treenimuodoksi kenellekään. Tulemme kuitenkin tekemään viimeistään keväällä - varmaankin toukokuussa - jonkun pitkähkön yhdistelmätreenin ja porukkaan on ainakin jo lupautunut allekirjoittanut ja muutama muukin kaistapää. Todennäköisesti uinti tulee olemaan 4 km, fillarointi 140-150 km ja juoksu jotain 25 km.

Näin kolme päivää suorituksen jälkeen olo alkaa olla suhteellisen normaali. Eipä aiemminkaan ole muuta kuin jämähtäneet takareidet, akillesjänteen yläpuolella oleva kolotus ja jalkapohjan rakot normaalista poikkeavaa. Tänään sunnuntaina kävin työ- ja treenikaverin kanssa heittämässä normaalin viikon pitkän yhdistelmän. Kyllä tiettyä väsymystä oli havaittavissa kaikissa lajeissa, mutta yleisolotila oli ja on näin treenin jälkeenkin hyvä.

Tuossa alla viikon urheilut, lepo päivinä olen rakennellut pihaa – siis lapioinut, jyrännyt, täryttänyt, kannellut kiviä jne… Eli kaikenkaikkiaan ihan hyvä urheiluviikko pääosin PK painoitteinen kesäloman loppuun!

MA – lepo
TI – lepo
KE – omatoimi IM, YHT. 11h 40min
TO – lepo
PE – lepo
LA – lepo
SU – yhdistelmä: uinti 2km + pyöräily 80km + juoksu 15min YHT 4h

vko YHT 15h 40min

miksi blogi

Siirryin noin vuosi sitten ruutuvihkosesta pitämään treenipäiväkirjaa Polarin ProTrainerissa. Kaikin puolin kaikki muu tulee hienosti sieltä, mutta yleinen höpinä treenaamisesta jää helposti kirjaamatta. En ole edes löytänyt sieltä semmoista viikon fiilikset ikkunaa, johon ne voisi kirjata.

Toisaalta moni asia on sellaista mitä tulee tavalla tai toisella jaettua treenikavereiden kanssa - ehkäpä he voivat vastedes käydä blogistani katsomassa mitä Tapsan treenaukseen nyt kuuluu. Itse ainakin olen tykännyt lukea muiden treenauksista ja saanut niistä omaan treenaukseen paljon.